Asturian prinsessa Leonor puhuu toivosta

Fotografía oficial: S.A.R. la Princesa de Asturias

Espanjan valtaistuimen perillinen on 21-vuotias Leonor, kuningas Felipe VI:n ja kuningatar Letizian vanhempi tytär. Hänen isästään Felipestä tuli kuningas vuonna 2014 ja Leonorista Asturian prinsessa. Leonor suoritti kansainvälisen IB-tutkinnon Walesissa UWC Atlantic Collegessa. Täysi-ikäistyttyään hän vannoi parlamentin edessä valan perustuslaille 31.10.2023. Vuosina 2023–2026 Leonor kävi upseerikoulutuksen maa-, meri- ja ilmavoimien akatemioissa. Syyskuusta 2026 lähtien hän on opiskellut valtiotiedettä Madridin Carlos III -yliopistossa.

Britanniassa hänen vetovoimaansa on verrattu 1980-luvun prinsessa Dianaan ja 2010-luvun alun Kate Middleton -ilmiöön. Leonorista tulee aikanaan Espanjan ensimmäinen hallitseva kuningatar vuoden 1868 jälkeen.

Leonorin tänä vuonna pitämät kaksi puhetta kertovat toivosta. Gironassa heinäkuussa Leonor aloittaa puheensa vitsillä ja kertoo, ketkä ovat hänen suosikki-influensserinsa. Nämä ovat kuusi palkittua nuorta, jotka esimerkiksi kouluttavat bakteereja tai löytävät eksoplaneettoja. Leonor kutsuu heitä nimellä Inteligentes Naturales (vapaasti suomennettuna luonnolliset älyt). Puheen katalaaninkielisessä osassa hän lisää, että osa heistä käyttää tekoälyä järjellä ja sydämellä. Leonorin mukaan nämä nuoret eivät mittaa arvoaan sillä, mitä saavutuksia he julkaisevat verkossa. Puheen loppupuolella hän kertoo, että Hatim Azahrin kaksi peruskoulun opettajaa näkivät Hatimin lahjat hänen taustaansa katsomatta. Puhe päättyy säätiön viestiin: nuorta lahjakkuutta pitää suojella oikealla tuella juuri silloin, kun sitä tarvitaan.

Oviedossa lokakuussa Leonor aloittaa puheensa vuodesta 1981. Hänen isänsä oli silloin 13-vuotias, ja Asturian prinsessan säätiön ensimmäiset palkinnot jaettiin. Säätiön tarkoituksena on edistää tiedettä, kulttuuria ja humanistista perinnettä. Filosofi ja kirjailija María Zambrano oli ollut maanpaossa neljä vuosikymmentä, ja kiittäessään palkinnosta hän sanoi Felipelle, että hänessä “syttyy valo, jossa lepattaa läsnäolo, jossa nuori ja ennennäkemätön yhtyvät, avautuvan historian toivo”. Siitä Leonor siirtyy nykyhetkeen ja kysyy, miten pysyä innostuneena syvän yhteiskunnallisen pettymyksen aikana.

Vastauksia ovat hiljainen työ ja pyrkimys aitouteen virtuaalisuuden sijaan. Julian Barnesin tuotannosta hän sanoo, ettei mikään tekoäly voi toistaa sen herättämää tunnetta. Patti Smithistä Leonor kertoo lukeneensa, että tämä tekee taidetta tarpeesta eikä pyri miellyttämään. Puheen lopussa hän palaa toivoon, johon hän viittasi jo kaksi vuotta sitten Serratin runon kautta. Hän lainaa Václav Havelia, jonka mukaan toivo on varmuutta siitä, että jotkin asiat ovat mielekkäitä ja puolustamisen arvoisia, kävi miten tahansa. Lopuksi Leonor siteeraa Valéryn säettä, jonka Miyazaki otti elokuvaansa: tuuli nousee, on yritettävä elää.


Next
Next

A boy in limbo, and why our national languages are worth protecting